Kategoria: Markkinointi

BlogiDigiosaajatMarkkinointi

Digitaalisuus Suomessa

Supersankari

Digitaalisuus tuntuu olevan monille iäkkäämmille suomalaisille varsinainen kirosana. Monet palvelut on jo nyt digitalisoitu, ja yhä useampia palveluita haluttaisiin digitalisoida. Monet iäkkäämmät ihmiset ovat tätä vastaan, sillä he ovat oppineet hoitamaan asiansa joko puhelimessa tai tiskillä, kasvotusten asiakaspalvelijan kanssa. Osa seniorikansalaisista on jo tottunut käyttämään digitaalisia palveluita, eikä heitä haittaa hoitaa pankki-, vero- ja esimerkiksi kauppa-asioitaan verkossa. On kuitenkin vielä monia, jotka eivät osaa käyttää sähköpostia, verkkopankkitunnistautumista tai itsepalvelukassaa. On myös sellaisia suomalaisia, jotka eivät osaa avata tietokonetta tai käyttää kännykkää. Heille nykyaika on hyvin haasteellinen, onhan monissa tilanteissa oletuksena se, että apua tai tietoa haetaan juuri tietokoneen avulla.

Suomen digitalisaatio alkoi 1980-luvulla

Suomi alkoi digitalisoitua toden teolla 1980-luvulla, eli noin 40 vuotta sitten. Jo 80-luvulla monissa perheissä oli kotitietokoneita. Ne olivat hitaita, isoja ja hankalia. Tietokoneen käynnistämiseen tarvittiin erilaisia levykkeitä, joita syötettiin koneeseen vuoron perään. Sillä aikaa, kun yksi perheenjäsen oli Internetissä, eivät muut perheenjäsenet voineet käyttää puhelinta – siis lankapuhelinta, missä saattoi olla pyöritettävä numerolevy.

Matkapuhelin

Ei mennyt kauaakaan, kun matkapuhelimet ja netti yleistyivät. Vuonna 1990 jo joka kymmenennessä kotitaloudessa oli matkapuhelin. Matkapuhelimet olivat tuolloin aika isoja, eikä niillä päästy nettiin. Matkapuhelin oli isän tai äidin käytössä, sillä ne koettiin liian arvokkaiksi lasten käsiin – eikä lapsilla ollut mitään tarvettakaan omalle puhelimelle, sillä kaveri käytiin hakemassa mukaan kotiovelta. Jos kaveri ei ollut kotona, se ei ollut maailmanloppu. Leikit ehti leikkiä ja kuulumiset jakaa myöhemminkin.

1990-luvulla alettiin antaa ATK-tunteja jo ala-asteella. ATK-tunneilla harjoiteltiin tietokoneen käynnistämistä ja pelattiin alkeellisia pelejä, joiden oli tarkoitus opettaa lapsille kymmensormijärjestelmää, englantia tai matematiikkaa. Lastenkirja Sudenpentujen Käsikirja 2 (1996) esittelee tietokonetta seuraavasti: ”Internet on ensimmäinen linkki jättiläismäisessä verkostossa, joka mahdollistaa kaikenlaisen elektronisen tiedonkulun maailman ympäri huippunopeudella. Tästä verkostosta käytetään nimitystä ”tiedon valtatie”. [–] Tiedon valtatien ansiosta tietokoneesi, puhelimesi ja televisiosi kytketään pian kaikki yhteen ainoaan, valtavaan näyttöpäätteeseen. Voit tehdä ostoksesi, vara elokuvaloput ja tiedustella tulevaa lomasäätä sen avulla.” Kotimikrolla voi kirjan mukana katsella suosikkilaulajansa parhaat musiikkivideot, selata kirjaston kirjoja, vaihtaa postimerkkejä toisella puolella maailmaa asuvan keräilijän kanssa, ihailla taideaarteita CD-ROM-disketeiltä ja käyttää taulukkolaskentaohjelmia. 1990-luvulla kaikki tällainen kuulosti monesta varsin utopistiselta, varsinkin, kun ”kotimikrot” ja nettiliittymät olivat melko harvinaisia.

Nettiliittymät kuitenkin lisääntyivät ennätystahtia – 1990-luvun lopussa ne kasvoivat 60–70 prosentin vuosivauhtia. 2020-luvulla käytännössä kaikki alle eläkeikäiset käyttävät nettiä joka päivä, ja vain harva kotitalous on ilman nettiliittymää ja ainakin yhtä laitetta, millä päästä nettiin. Monissa kotitalouksissa on useita läppäreitä, pöytätietokoneita, tabletteja ja älypuhelimia, joilla päästä nettiin kastelemaan musiikkivideoita tai vaikka varaamaan elokuvalippuja. Tänä päivänä myös kasinot ilman rekisteröitymistä toimivat netissä ja mobiilissa. Harrastusten lisäksi voit hoitaa digitaalisesti myös yrityksesi kirjanpidon, veroilmoituksen korjaamisen, asuntolainan hakemisen ja asunnon ostamisen, työnhaun sekä lukemattomat työtehtävät. Eläinlääkäritkin pitävät nykyään etävastaanottoja hyödyntäen verkkoyhteyttä ja videopuhelumahdollisuutta.

Suomen digitalisaatio – hyvä vai paha?

Biisi

Kun Suomi putos puusta

kuvaa hyvin Suomen nopeaa siirtymistä digiaikaan:

Kun Suomi putos puusta, kaikki kävi äkkiä,
ei nähty itse sikaa eikä edes säkkiä [–]
kun Suomi putos puusta, aikarauta näytti seitsemääkahdeksalta jalka polki tasoelinkisoihintoinen jalka navetassa, toinen tenniskentällätoinen käsi utareella, toinen kaukosäätimellä.

Oliko Suomen digiloikka hyvä vai paha asia? Sitä on vaikea sanoa, mutta digitalisaatio on helpottanut monen elämää merkittävästi. Arki on joustavampaa, kun pankki- ja veroasiat sekä esimerkiksi työnhaun ja uusien vaatteiden ostamisen voi hoitaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Verkkokaupat tarjoavat valinnanvaraa syrjäseuduillekin, missä on aiemmin oltu kauppa-auton ja Anttilan postimyyntiluettelon varassa.

Se, että niin monet viranomaisasiat voi hoitaa sähköisesti, tehostaa julkista palvelutuotantoa ja säästää verorahoja. Monet työpaikat ovat kadonneet, mutta toisaalta niitä on syntynyt lisää digisektorille ja digitaaliseen palveluntuotantoon. Tulevaisuudessa tuskin on konduktöörejä, sillä junaliput voi ostaa älypuhelimella, ja pankkikonttoritkin muuttuvat turhiksi – voihan lähes kaikki pankkiasiat hoitaa kotoa käsin. Kivijalkakauppojen ylläpitäminen on kallista, joten suomalaiset käyttävät ahkerasti edullisempia verkkokauppoja ja kotiinkuljetuspalveluita, mitkä ovat myös monien ikäihmisten mieleen.

BlogiDigiosaajatMarkkinointi

Suomalaiset digiosaajat ovat maailman huippuluokkaa!

SEO

Suomessa on paljon digiosaajia ja heitä on ollut täällä jo kauan. He ovat ammattitaitoisia ja osaavat hommansa. Suomalaiset digiosaajat ovat maailmallakin haluttuja työntekijöitä. Oli sitten kyse yksinkertaisesta Office365-paketin käyttöönotosta tai monimutkaisesta koodausprojektista, Suomesta löytyy varmasti tietotaitoa asian suorittamisseen! Moni heistä lähteekin kokeilemaan työskentelyä ulkomailla. Usein he lähtevät uusien kokemusten takia, mutta myös paremman palkan toivossa. Suomessakin alkaa olla jo lähes digiosaajista, vaikka heitä on paljon. Ala on niin laajakäsitteinen ja siihen tarvitaan tällä hetkellä paljon työntekijöitä. Suuri osa yrityksistä on sellaisia että ne tarvitsevat digiosaamista ainakin jossain vaiheessa. Maailmassa on niin paljon nykyään asioita, joihin tarvitsee digiosaamista ja digiosaajien työpanostusta.

Mitä digiosaajat tekevät?

Digiosaajan työ voi olla aika montaa asiaa. Se voi olla pelkkää markkinointia esimerkiksi sosiaalisen median kanavilla. Se voi myös olla sisällöntuotantoa nettiin tai osaamista netin perustekniikoista. Digiosaajien työkuva on siis todella monimuotoista. Kaikkien ei tietysti tarvitse osata kaikkea, joten on tärkeää että Suomesta löytyy monenlaisia digiosaajia. Heille pitäisi olla hyviä koulutusmahdollisuuksia, jotta Suomessa pysyttäisiin ajan tasalla digiosaamisessa.

Miten digiosaajia syntyy?

Digiosaaminen on ala, jossa voi myös opiskella itse. On voinut hankkia itselle jo alaan liittyvän työn tain jonkin muun työn johon tarvitaan välillä myös digiosaamista. Myös yritysten kannattaisi miettiä voisivatko he itse kouluttaa omia työntekijöitään digiosaajiksi. Kun työntekijä tuntee yrityksen toimintatavat ja mahdolliset tuotteet, niin hän voisi onnistua paremmin digiosajana kuin joku joka ei tunne yritystä.

Sosiaalinen media

Digiosaajia myös koulutetaan alalle. Esimerkiksi moni koulutuksia järjestävä taho kouluttaa esimerkiksi työttömiä alalle. Heidät voidaan jo koulutuksen aikana sijoittaa eri yrityksiin harjoittelemaan digiosaajan työtä.

Millä aloilla tarvitsee digiosaamista myös oman työn ohessa?

Digiosaajan työ ei ole aina pelkästään sitä. Lähes kaikilla aloilla tarvitsee digiosaamista ainakin silloin tällöin. Opettajakaan ei voi harjoittaa työtään, jos ei osaa käyttää tietokonetta ja internettiin liittyviä asioita. Nykyään ei enää kirjoiteta reissuvihkoja vaan opettaja kirjoittaa vanhemmille viestejä esimerkiksi Wilma -oppimisympäristön kautta. Wilma on oppilaitosten hallinto-ohjelma, jonka kautta opettaja voi hoitaa monia muitakin asioita. Pitää siis olla jonkin verran digiosaamista. Myös kokeet tehdään nykyään tietokoneilla mahdollista tulostamista ennen. Niihin voi olla jokin pohja, johon pitää osata liittää kysymyksiä. Opettajan työ on siis oppituntien ulkopuolella paljonkin sellaista, jossa pitää käyttää digiosaamista.

Digiosaamista tarvitaan siis yllättävän paljon ja yllättävissäkin ammateissa. Jopa ilmastointikanavien säätötyössä tarvitaan tietokonetta ja erilaisia säätö-ohjelmia. Hälytysjärjestelmät ovat nykyään niin kehittyneitä, että niitäkin ohjataan nettiohjelmien välityksellä. Siksi sekä niiden asentajan, että loppukäyttäjällä pitää olla jonkin verran digiosaamista.

Miten Suomi pysyy ajan tasalla digiosaamisessa?

Se että Suomessa ei jäädä jälkeen digiosaamisessa vaatii paljon työtä. Uusilta opettajilta pitää vaatia jo koulutuksen kautta digiosaamista ja vanhoja pitää kouluttaa, jotta he pysyvät ajan tasalla. Myös monella muulla alalla on tärkeää, että työntekijöitä koulutetaan aina päivän tasalle nykypäivän tekniikoista. Ei siis riitä, että koulutetaan digiosaajia, vaan sitä pitää opettaa myös muiden alojen työntekijöille. Ainakin jos niitä tarvitaan alalla.

Myös itse digialaa opettavien tahojen pitää muistaa päivittää opetustaan. On turha opettaa jotain vanhaksi mennyttä tekniikkaa. Opetussuunnitelmia pitää muutella ajan mukaan. Digiala on sellainen joka muuttuu ja kehittyy yllättävän nopeasti. Ei riitä että muutaman vuoden välein selvitellään mikä on muuttunut. Olisi hyvä että oppilaitoksissa olisi joku joka selvittelisi koko ajan olisiko muutokselle tarvetta. Tällä tavalla saadaan pidettyä suomalaisten digiosaaminen maailman huippuluokan tasoisena. Vaikka se olisi sitä nyt, niin se ei ole sitä välttämättä enää huomenna.